Ulvilan kirkko

Viesti yli 600 vuoden takaa

Ulvilan kirkon iästä on esitetty erilaisia arvioita. Varmaa on, että Ulvilassa on ollut kirkko 1300-luvun alussa, jolloin seurakunta itsenäistyi Kokemäestä, mahdollisesti jo sitä ennen. Ensimmäinen kirkko oli Liikistön kalmiston yhteydessä, n. 2 kilometriä nykyisestä kirkosta joen yläjuoksulle. Liikistön kalmistosta ovat peräisin hautakivet, joita säilytetään kirkon asehuoneessa.

1300-luvun puolimaissa kaupunkioikeudet saanut kauppapaikka oli siirtynyt lähemmäs meren rantaa, ja sen tarpeisiin rakennettiin kirkko nykyiselle paikalle. Oliko kirkko alkuaan kivestä, on epävarmaa. Asiakirjatiedot mainitsevat kirkon palon 1429, jonka jälkeen kirkko rakennettiin uudestaan. Nykyisen asunsa kirkko sai viimeistään 1400-luvun lopulla.

Keskiaikaista esineistöä

Ulvilan kaupungin ajoista muistuttavat kirkon punaisesta hiekkakivestä tehdyt jykevät seinät, jotka nostivat rakennuksen hallitsemaan muuten matalasti rakennettua ja alavaa maisemaa, harvinaiset sisäholvit, joitten lähin vertauskohta löytyy Ruotsista, sekä säilynyt keskiaikainen esineistö.

Alttariseinän ristiinnaulittu ja kirkon nimikkopyhimystä Pyhää Olavia esittävä veistos on ajoitettu 1430-luvulle. Niitä pidetään ns. Ulvilan mestarin, Lyypekissä oppinsa saaneen taiteilijan töinä. Samalta vuosisadalta on sakastin oven vieressä veistos Pyhä Anna kolmantena. Muut kirkon keskiaikaiset veistokset ovat säilytteillä Satakunnan Museossa. Sen sijaan jumalanpalvelusesineistöstä kirkossa on edelleen käytössä keskiajan lopulta peräisin olevat ehtoolliskalkki ja jouluaiheisesti kirjailta messukasukka.

Luterilaisuus toi saarnatuolin ja penkit

Uskonpuhdistuksen vuosisata 1500-luku toi mukanaan muutoksia, jotka sittemmin ovat lyöneet leimansa kirkon sisätilaan. Kustaa Vaasan kirkkopolitiikka köyhdytti kirkon esineistöä, ja uskonpuhdistus nosti kuullun sanan aiempaa tärkeämpään rooliin. Vilkas, kansainvälinen kirkkokansa jäi muistoihin, kun Ulvilan kaupunginoikeudet siirrettiin Porille.

Kun saarna ja sen kuuleminen nousivat keskeiseen asemaan, tarvittiin ennen pitkää saarnatuoli ja penkit. Aluksi saarnatuoli lienee ollut eteläseinustalla, missä vielä erottuu tuolin taustamaalaus. Nykyinen saarnatuoli on lahjoitettu 1657 ja on ulvilalaisen puusepän tekemä. Kirkon vanhin säilynyt penkki on nykyisin kuorissa. Siinä olevissa kaiverruksissa varhaisin on vuodelta 1617.

Penkkien tulon myötä vakiintui pian myös kristillinen penkkijärjestys, joka heijasti sosiaalista arvojärjestystä. Siihen viittaavat myös kuorissa säilytettävät ns. kuninkaanpenkit, joista ainakin toinen on valmistettu Kustaa III:n vierailua varten 1790-luvulla. Penkit olivat 1600- ja 1700-luvuilla helposti siirreltäviä, koska kirkon lattian alle myös haudattiin. Arvokkaimmat, aatelissukujen haudat olivat kuorissa lähinnä alttaria. Hautojen kansikiviä säilytetään asehuoneessa. Seinillä ovat aatelisten hautajaisissa käytetyt, suruharsoin varustetut vaakunakilvet. 

Kirkon kaappimallinen alttaritaulu on 1700-luvulta. Tekijää ei tunneta. Yhtä vanha on lahjoituksena saatu (nimikirjaimet yläosassa) virsitaulu lukkarinkorokkeen vieressä. Sen ilmaantuminen kirkkoon kertoi lukutaidon yleistymisestä 1700-luvun puolimaissa.

Urut, valot ja lämmitys loivat nykyisen ilmeen

1800-luvun lopulla kirkkoon hankittiin ensimmäiset urut - siihen asti oli veisattu ilman säestystä. Samoihin aikoihin kirkkoon asennettiin puilla lämmitettävät kaminat. Kun vielä vuosisadat kynttilänvalolla toimeen tullut kirkko 1930-luvulla sai vihdoin ensimmäiset 12 sähkölamppua, alkoi ilme varsin pitkälle muistuttaa nykyistä.

Nykyiset urut ovat vuodelta 1937. Keskuslämmitys ja äänentoistolaitteet asennettiin 1970-luvun alussa. Viimeisimmät merkittävät korjaustyöt tehtiin vuosina 2004-2005, jolloin mm. kirkon rakenteita korjattiin, taide-esineitä konservoitiin ja sisäseinät puhdistettiin.

Nyt nähtävässä asussa kirkko kantaa jälkiä yli 600 vuoden ajalta ulvilalaisesta elämästä ja kristillisyydestä.

Sisäkuva Ulvilan kirkosta.