Tervetuloa rippikouluun

Rippikoulu on seikkailu, jonka aikana nuori saa eväitä elämäänsä. Yhdessä muiden nuorten ja seurakunnan aikuisten kanssa he pohtivat elämään ja uskoon liittyviä asioita.

Useimmiten nuori käy rippikoulun sinä vuonna, kun hän täyttää 15 vuotta. Suomalaisista 15-vuotiaista nuorista rippikoulun käy vuosittain reilusti yli 70 %. Rippikouluun osallistuminen on vapaaehtoista. Sen voi käydä myös armeijassa tai aikuisena yksityisrippikouluna. 

​​​​​​​Rippikoulun voi käydä leiri- tai päivärippikouluna tai näiden yhdistelmänä. Päivät koostuvat erilaisista työskentelyistä sekä yhdessä vietetystä ajasta, iltaohjelmasta, hyvästä ruoasta, laulusta ja naurusta. 

Rippikoulun käytyään nuori saa oikeudet: 

• Toimia kastettavan lapsen kummina
• Osallistua itsenäisesti ehtoolliselle. 
• 16 vuotta täyttänyt voi äänestää seurakuntavaaleissa, ja 18 vuotta täyttänyt konfirmoitu kirkon jäsen voi asettua itse ehdokkaaksi. 
• Kirkollisen avioliittoon vihkimisen edellytyksenä on rippikoulun käyminen, mutta konfirmaatiota ei edellytetä.

Rippikoulu päättyy konfirmaatiojuhlaan. Juhla alkaa konfirmaatiomessulla, jossa nuoret pukeutuvat valkoiseen seurakunnalta saatavaan pitkään pukuun, albaan. Konfirmaatiomessussa rippikoulun käyneet saavat ehtoollisen, johon he ovat saaneet tutustua jo rippikoulussa. Kummit ovat rippijuhlassa tärkeässä osassa, sillä he saavat osallistua kirkossa konfirmoitavan nuoren siunaamiseen. 

Kirkko pyrkii siihen, että kaikki nuoret saisivat parhaan mahdollisen rippikoulukokemuksen. Jokaisella nuorella lähtötilanteesta riippumatta on tasavertainen oikeus käydä rippikoulu. Rippikoulussa on huomioitava jokaisen oma tapa oppia. Leiririppikoulu on yleisin rippikoulumuoto, mutta se ei sovi kaikille. Pienryhmä voi olla turvallisempi ja oppimisen sekä vuorovaikutuksen kannalta parempi kuin iso ryhmä.

Kehitysvammaisten nuorten rippikouluista vastaa Kehitysvammaistyön pappi  p. 044 73 50616

Huoltaja kysely

Ulvilan seurakunnassa lähtee huoltajille kysely, ja jos kyselyyn ei vastata, niin mahdollisuuksien mukaan soitetaan huoltajalle.

Kyselyssä kysytään nuoreen liittyviä yksityiskohtia (harrastuksia, kavereita, mikä turhauttaa helposti, millä mielellä riparille jne.), miten nuori toimii ryhmässä ja hänen oppimiseensa liittyviä huomioita sekä arkipäivän elämään liittyviä yksityiskohtia. Näiden lisäksi kysytään onko nuorella elämässään huolia, suruja tai muuta mitä ohjaajien olisi hyvä tietää.

Nämä tiedot tulevat ainoastaan oman ryhmän ohjaajille ja niiden avulla pyritään luomaan mahdollisimman onnistunut leirikokemus jokaiselle.

Valtakunnallinen rippikoulukysely: nuoret arvioivat omia kokemuksiaan

Valtakunnallisessa rippikoulukyselyssä nuorilta kerätään tietoa rippikoulukokemuksesta. Saadun palautteen mukaan rippikouluja pyritään kehittämään edelleen.
Kausi 2025 kokemuksissa nousee vastausten keskiarvossa esille Ulvilan seurakunnan osalta seuraavia näkökumia:

• rippikoulussa on ollut hyvä olla (5.8/7), 
• rippikoulussa on ollut hauskaa (5.9/7), 
• yhteishenki on ollut hyvä (5.4/7), 
• nuori on kokenut saavansa olla oma itsensä (5.9/7)
• rippikoulussa on ollut turvallista olla (6.1/7)

Arvion perusteella voidaan todeta, että rippikoulu tukee nuorten hyvinvointia ja henkistä hyvinvointia.
Nuorten arviossa vähimmälle mielenkiinnolle jäivät rippikoulun hartaudet ja jumalanpalvelukset sekä seurakunnan yhteiset jumalanpalvelukset nuorelle tärkeinä kokemuksina (4.1/7). 
Palautteen perusteella on hyvä pohtia sitä, miten kehittää seurakunnan jumalanpalveluselämää ja rippikoulun hartauselämää edelleen

Yleistä infoa valtakunnallisesta rippikoulukyselystä

• Kyselystä informoidaan huoltajia. Huoltaja voi halutessaan kieltää alaikäistä osallistumasta kyselyyn.
• Kyselyyn vastataan nimettömänä. Vastaajaa yksilöiviä tietoja ovat ainoastaan rippikoulun järjestäjä, ryhmä, rooli rippikoulussa (rippikoululainen, isonen) ja sukupuoli (tyttö, poika, muu, en halua kertoa).
• Kirkkohallituksen toiminnallinen osasto omistaa aineiston ja päättää sen käytöstä ja luovuttamisesta.
• Kyselyaineistoa käytetään rippikoulun ja seurakuntatyön arviointiin ja kehittämiseen seurakunnissa, kristillisissä järjestöissä ja kirkon keskushallinnossa. Yksikkö voi luovuttaa aineistoa em. tahojen lisäksi myös tutkimukseen alla olevien periaatteiden mukaisesti.