Murustaako.net 

Seurakunnan yhteinen blogi. Haluatko sinä jakaa ajatuksia uskosta ja elämästä Ulvilassa ?  

Blogiin pääset mukaan ottamalla yhteyttä Taneli Nurmenniemeen (044)7350 625

 

Hartauskirjoitus

Valoa pimeyteen

Myöhäissyksyn pimenevät illat ja luonnon valmistautuminen talveen saavat ihmiset kaipaamaan valoa ja juhlaa. Monet kulttuurit ympäri maailmaa näin loka-marraskuun vaihteessa juhlistavat juhlia, joissa käsitellään elämää ja kuolemaa, muistellaan vanhoja sukupolvia ja rakkaita läheisiä, jotka eivät ole enää kanssamme.

Meksikossa on Día de Muertos eli Kuolleiden päivä, jolloin muistetaan aiempia sukupolvia riehakkaalla juhlalla, johon kuuluu musiikkia, samettikukkia ja ruokaa. Erityisesti Yhdysvalloissa juhlittava Halloween on rantautunut Suomeenkin kurpitsalyhtyjen sekä noidiksi, muumioiksi ja muiksi kauhuelokuvista tutuista hahmoista pukeutumisen kanssa. Ennen kaupallistumistaan Halloween oli pyhäinpäivän aatto, alkuperäiseltä nimeltään englanniksi ”All Hallows' Eve” eli kaikkien pyhien aatto, josta kehittyi lyhenne halloween. On Suomessakin osattu juhlia riehakkaasti, sillä kekri on vanha suomalainen syysjuhla, jossa juhlittiin hyvän ruuan parissa sadonkorjuun loppumista. Irlannissa taas oli samhain, joka oli kekrin ja meksikolaisen kuolleiden päivän sekoitus: juhla, jossa muisteltiin aiempien sukupolvia ja sadonkorjuun loppumista. Nykyinen halloween on ottanut paljon vaikutteita muinaisesta samhain juhlasta.

Tämän kaiken keskellä on myös suomalaisille harras juhla, pyhäinpäivä. Kristillinen pyhäpäivä, jolloin muistellaan myöskin aiempia sukupolvia, ja kiitetään kuoleman jälkeisestä elämästä. Monien perinteisiin kuuluu viedä kynttilöitä haudalle ja hautausmaat kirkastuvat pimenevässä syksyssä. Valoa ja toivoa kaivataan. Monissa kirkoissa luetaan viime pyhäinpäivän jälkeen kuolleiden seurakuntalaisten nimiä ja sytytetään kynttilöitä heidän muistokseen. Rakkaiden poismeno tuottaa surua ja kaipuuta, mutta onneksi voimme aina turvautua Jumalaan ja luottaa hänen huolenpitoonsa. Jumalahan on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli. Hän kulkee meidän rinnallamme niin varjoisessa laaksossa kuin kirkkaassa auringonpaisteessa. Voimme luottaa siihen, ettemme jää yksin, emme edes surumme keskellä.

Siunattua kuunvaihdetta, kuului siihen pukujuhlat tai haudalla käynti, tai ehkäpä kumpikin?

Jemina Kinisjärvi
nuorisotyönohjaaja