Murustaako.net 

Seurakunnan yhteinen blogi. Haluatko sinä jakaa ajatuksia uskosta ja elämästä Ulvilassa ?  

Blogiin pääset mukaan ottamalla yhteyttä Taneli Nurmenniemeen (044)7350 625

Hartauskirjoitus

Muistammeko kiittää?

Kuluneen pyhän aiheena oli kiitollisuus. Raamatun tekstissä Jeesus parantaa miehen, joka on sairastanut 38 vuotta. Meille ei kerrota sairauden laatua eikä sitä, mistä se johtui. Kuitenkin rivien välistä voi lukea, että hän ei ole ollut syntymästään sairas, vaan sairastunut myöhemmin. Tämän voimme päätellä siitä, että Jeesus kannustaa miestä elämän vastedes hyvin, jotta tilanne ei toistuisi.

Oli sairauden syy oma tai olosuhteet, miehellä on ollut 38 vuotta aikaa pohtia sairautta, elää itsetutkiskelussa ja on saattanut käydä kamppailunsa myös Jumalan kanssa.  Kuitenkin tuona päivänä hänen elämäänsä astui Jeesus, joka paransi hänet. Hän on varmasti kärsinyt sairaudestaan, ehkä kysellyt miksi, rukoillut, toivonut, pyytänyt. Hän on saattanut katua, pyytää anteeksi, ehkä jopa kirota Jumalaa, käydä kauppaa Hänen kanssaan. Tosin sitäkään ei mainita. Ei ole tietoa, onko hän edes kääntynyt Jumalan puoleen. Edelleen meille ei kerrota, miksi hän joutui odottamaan 38 vuotta. Meille ei kerrota miksi kaikki eivät parane.

Se mitä meille kerrotaan, on se, että tässä aloitteen tekijä on Jeesus, joka lähestyy miestä ja kysyy haluatko tulla terveeksi. Jeesus ei paranna miestä, koska hän on parempi kuin muut.  Jeesus näkee miehen ja kohtaa tämän hänen menneisyydestään riippumatta. Tämä muistuttaa meitä siitä, että me emme yksin etsi Jumalaa, vaan Jumala etsii myös meitä. Tämä muistuttaa meitä siitä, että myös Jumala voi olla aloitteentekijä. Se muistuttaa meitä siitä, että Jumala ei katso ansioihin, kun Hän lahjoittaa armonsa.

 Sairaus oli varmasti ollut hallitseva tekijä miehen elämässä. Kun hän yllättäen on terve, voidaan vaan arvailla sitä kiitollisuuden tunnetta.  Tällaisesta kiitollisuudesta voitaisiin tuskin puhua, jos hän ei olisi koskaan sairastanut, elämä olisi ollut yhtä hymyä, tai hän olisi päässyt vaivoissaan vähällä. Mutta nytpä hänen kiitollisuutensa ei tunne rajoja ja hän ei tulisi ikinä unohtamaan, mitä Jumala on hänelle tehnyt, hän ei tulisi toistamaan samoja virheitä, mitkä ovat ehkä johtaneet hänen tilaansa. Hän ei tulisi ajautumaan Jumalasta kauas, koska hän muistaa joka päivä parantumisensa ja kaiken sen minkälaista hänen elämänsä on ollut 38 vuotta. Ja ajan mittaan hän oppii parhaimmillaan näkemään kaikessa sairastamisessaan myös tarkoitusta. Tai ainakin suunnatonta armoa parantumisessaan. Jälkiviisas onkin helppo olla, vaikeinta on nähdä valo tunnelin päässä silloin, kun on kaikkein vaikeinta. Tämän voin sanoa jo kokemuksestakin. Mutta kysymys on elämänasenteesta, jossa ainakin itsellä on ollut kova oppiminen: Olemmeko helposti sokeita sille, mikä elämässä on hyvin ja näemme elämämme negatiiviset puolet? Kiitämmekö Jumalaa kaikesta hyvästä, kuten Raamattu kehottaa? Kiitämmekö ehkä jopa koetuksistakin, koska nekin voivat olla kasvun mahdollisuuksia, vai katkeroidummeko ja annamme katkeruuden tulla esteeksi meidän ja Jumalan väliin?

Jumala etsii meitä.
Haluammeko tulla löydetyiksi?

 

Riku Pakarinen
seurakuntapastori