Ulvilan kirkko on pysynyt omalla paikallaan vuosisatoja. Sen ympärillä on asuttu ja eletty aikakaudesta toiseen ja sinne on kokoonnuttu elämän kaikissa vaiheissa. Sen kuva koristaa ulvilalaisten kotien seiniä ja hautausmaalla kohtaavat nykyiset ja menneet sukupolvet. Kirkko on vanha, kaunis ja rakas.

Ulvilan kirkko julistaa olemassaolollaan pitkää historiaa. Kuitenkaan siinä tärkeintä ei ole menneisyys tai historia, vaan tämä päivä. Se pysyisi kyllä vanhana ja kauniina silloinkin, jos se olisi vain museo. Mutta rakkaaksi sen tekee elävä elämä ja eläväksi kirkon tekee seurakunta. Seurakunnan puolestaan rakentaa Jeesus Kristus, joka on kirkon Herra.

Ulvilan kirkon kynnys on matala, tai oikeastaan sitä ei ole ollenkaan. Vertauskuvallinen kynnyskin yritetään saada mahdollisimman matalaksi,että jokainen tuntisi olevansa tervetullut. Sisään tulija saa olla kaikessa rauhassa, niin kuin Suomessa on tapana. Ei tarvitse tehdä tiliä muille ihmisille aikomuksistaan tai ajatuksistaan. Kirkko avaa ovensa ja ottaa hiljaa vastaan, kätkee paksujen seiniensä sisälle eikä pelkää mitään, mikä ihmisen elämään kuuluu. Kiviseinät ovat lujat ja ne ovat todistaneet monta onnen, helpotuksen, surun ja pelon hetkeä. Kirkko kutsuu luokseen etsijät, epäilevät ja kaikkeen kyllästyneet. Siellä saa olla turvassa ja rauhassa sen kaikkein suurimman käden suojassa.

Tervetuloa Ulvilan kirkkoon. Elävät ihmiset tekevät siitä Jumalan huoneen, sillä Jumala lupaa olla siellä, missä ihmiset ovat.

Marianne Känä

kirkkoherra